Viikonloppu vierähti Mantan kanssa kisaillessa Lappeenrannassa ja Imatralla, ja siihen mahtui niin onnistumisen riemua kuin jossittelua ja turhautumista epäonnistumisten takia. Aloitetaanpa vaikka niillä epäonnistumisilla..
Lauantaina 31.10 tokoiltiin Lappeenrannassa tavoitteena se viimeinen ykköstulos alokasluokasta, ja kuten arvata saattaa, sitä ei tietenkään VIELÄKÄÄN irronnut! Pakko myöntää, että alkaa kohta jo huumorintaju ja usko itseensä loppua.. Tulee vähän sellainen fiilis, että ollaanko me ihan oikeasti näin huonoja??! Ei, ei me olla. Manta on taitava ja Manta kyllä osaa, mutta siihen iskee tokokisoissa, Hannan käyttämää termiä lainatakseni, kisakooma. :D Ensimmäisissä kisoissa tämä kooma oli havaittavissa jo alusta asti, mutta nyt se alkoi hiipiä pieneen koiraan vasta viimeisten liikkeiden aikana. Suurkiitos Hannalle meidän suorituksen videoimisesta!! Nyt sitä itsekin näkee, missä kohtaa Manta alkaa koomailemaan ja on helpompi pähkäillä, mistä moinen kooma johtuu.
Alku siis vaikutti oikein lupaavalta! Luoksepäästävyydestä saatiin 9, tuomari Anne Nokelainen kyykki koiran luona ihan tolkuttoman kauan..! Manta istui kyllä nätisti paikallaan niin kauan kun tuomari sitä rapsutteli, mutta kun rapsuttelu loppui, Mantaa alkoi epäilyttää ja se siirtyi vähän taaemmas. Paikallamakuu meni ihan nappiin eli siitä 10. Manta makasi jopa pää koko ajan maassa, lukuunottamatta alun pientä nuuhkuttelua. Seuraamisissa Mantalla oli todella hyvä vire päällä! Parasta kisaseuraamista tähän asti, ehdottomasti!! Kytkettynä seuraamisesta saatiin 9 ja vapaana 8½. Videolta huomaa, että vapaana seuraamisessa Mantaan alkaa kai pikkuhiljaa se kooma hiipiä. Se alkaa jossain vaiheessa vähän jätättää eikä häntäkään ole enää niin kaarella kuin hihnassa seuraamisessa. Muistaakseni tässä vaiheessa itseäni alkoi vähän jännittää ja se heijastuu heti koiraan.. Maahanmenossa seuraamisen yhteydessä Mantan seuraaminen oli jo aika vaisua, mutta maahan se onneksi meni ihan hyvin. Itse kuulemma hidasti vauhtia vähän kun annoin käskyn, joten saatiin 9. Luoksetulo oli myös 9 arvoinen. Manta hidasti vähän loppumatkasta, mutta luuleenpa, että se saattoi johtua aika liukkaasta betonilattiasta. Tässä vaiheessa kisaa Manta alkoi selvästi paineistua ja siihen iski epävarmuus. Seisominen seuraamisen yhteydessä menikin sitten nollille.. Videolta näkee kuinka Manta liikkeelle lähdettäessä haukottelee, ja seuraaminen on aika vaisua perässä hipsimistä. Onnistuin vielä itse tekemään mokan ja annoin "seis"-käskyn aivan liian matalalla äänellä. Manta menikin istumisen kautta maahan ja on selvästi hyvin epävarma ja hämillään tilanteesta. Videolta huomaa hyvin, miten pienen koiran epävarmuutta lisää se, että jätän sen kehumatta tämän pieleen menneen liikkeen jälkeen. Hypylle mentäessä Manta-reppana oli ihan erioloinen kuin koesuorituksen alussa. JOS hyppy olisi onnistunut, olisi pisteet vielä riittäneet ykköstulokseen.. Ja hetken luulin sen jo onnistuvankin. Manta oli ihan innoissaan kun näki hypyn ja se oikein hinkui hyppäämään! Reippaasti se lähtikin käskystä kohti estettä, mutta iski yllättäen liinat kiinni juuri kun pitäisi hypätä... Manta teki siis saman tempun kuin kesällä Padasjoen kisoissa: se nuuhki estettä hyvin epäluuloisen näköisenä ja kiersi esteen toiselle puolelle. Sieltä se kuikuili sen näköisenä että "Täällä toisella puolellahan mä nyt oon niinku pitikin, missä palkka viipyy??" :D Uusintakokeillu Manta tietysti hyppäsi hienosti heti ekalla käskyllä... Kokonaisvaikutuksesta saatiin 7 ja kokonaispisteiksi tuli 143. Jäi kyllä tosissaan harmittamaan tämä koe, alku kun oli jo niin lupaava.. Noh, ei muuta kun uusi yritys 1.12 Hämeenlinnassa! Iskä nikkaroi meille oman hienon tokohypynkin niin voidaan treenata oikein ahkerasti ennen seuraavaa koitosta! :)
Mahtui viikonloppuun onneksi niitä onnistumisenhetkiäkin! :) Sunnuntaina 1.11 oli vuorossa agilitykisat Imatralla. Kakkosluokille oli vaan yksi agilityrata ja tuomarina toimi Allan Mattsson. Kyseessä oli siis Mantan toinen startti kakkosluokassa, joka aiheutti pientä jännitystä, vaikka treeneissä ollaankin tehty aika haastavia ratoja.. Allan oli tehnyt oikein mukavan radan, ei mitään liian vaikeaa kieputusta, mutta kuitenkin haastetta. Vaikka oli radassa kyllä pari kohtaa, missä meno oli vähän töksähtelevää, kun en osannut valita sujuvampia ohjausvaihtoehtoja. Manta varasti pitkästä aikaa lähdössä, mutta ei onneksi niin pahasta, että se olisi aiheuttanut ongelmia. Meno tuntui koko radan ajan ihan suht sujuvalta ja Manta malttoi ottaa hienosti kontaktitkin. Lopussa tuli ehkä pahin takkuilu, kun en saanut toiseksi viimeisenä esteenä olleelta pituudelta Mantaa irtoamaan eteen viimeiselle hypylle ja se jäi vähän pyörimään jalkoihin. Mutta päästiin kuin päästiinkin rata alusta loppuun ilman virheitä!!! :) Maksi 2-luokassa oli vain 9 koiraa, joten LUVAn saadakseen piti sijoittua ensimmäiseksi tai toiseksi. Mantalla oli kaikista nopein aika, -8,93, mutta se oli myös ainut nollan tehnyt koira maksi kakkosissa, joten voittohan sieltä irtosi!! Jee, nyt on sitten eka kakkosluokan nousunollakin takataskussa. Meiän piti kyllä alottaa tää nollien keruu vasta ensvuonna... :P Imatralla oli kisaamassa myös Mantan puolisisko Vani, joka painoi radan taas ihan supervauhtia, mutta sai harmittavasti HYLyn, sekä Hannan toinen koiruus Caro, joka teki aivan huikean nollaradan voittaen medi3-luokan! Samalla Carosta tuli varjoAVA!! Ihan huippua!! Tuhannesti vielä onnea Hanna & Caro!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti