Möllitokoa, missikisoja, leirielämää ja lampaita

Päivitettävää on kertynyt taas sen verran, että viimeaikojen puuhasteluista tulee nyt vain lyhyet tiivistelmät. Reilu kuukausi sitten, 19.8. kävimme Pennin kanssa möllitokoilemassa Hakametsän jäähallilla järjestetyssä koirien hyväntekeväisyys- ja hyvinvointitapahtumassa. Mölliluokka, johon osallistuimme, piti sisällään luoksepäästävyyden, minuutin paikallamakuun, hihnassa tai vapaana seuraamisen, luoksetulon ja jomman kumman jäävistä. Liikkeiden välissä sai palkata koiraa. Kokonaisuudessaan koe meni hyvin. Penni malttoi keskittyä hienosti, vaikka paikka oli uusi ja ympärillä kova hälinä. Paikallamakuussa se oli rauhallinen eikä piipannut yhtään, vaikka vieressä makasi velipoika Nuuti ;) Seuraaminen otettiin hihnassa, se sujui ongelmitta. Ainoastaan itse vähän mokailin, kun hidastin liikaa vauhtia lähestyttäessä kehän reunaa - Pennihän nokkelana tarjosi heti perusasentoa kun luuli liikkeen pysähtyvän kokonaan. Luoksetulo meni aikalailla nappiin, samoin kuin liikkeestä maahanmeno toisella yrittämällä. Ensimmäisellä kertaa Penni ampaisi liikkeelle lähdettäessä popsimaan jäniksenpapanoita, joista se selvästi sai vainun luoksetulon loppumetreillä. ;) Kiltisti Penni tuli kuitenkin heti takaisin ja papanat unohtui, kun vähän muistutteli, että nyt muuten ollaan töissä. Kokonaisuudessaan saatiin pisteitä 57/60 ja kolmentoista koirakon joukosta sijoituttiin kolmanneksi! Nuuti-veli vei voiton hienosti pisteillä 60+! Teki ihan hyvää treenailla välillä vähän kilpailunomaisemmassa ympäristössä ja oli kiva huomata, ettei Penni ota häiriötä vaikka ympärillä pyöriin enemmänkin ihmisiä ja koiria.

Heinäkuu 2012

Elokuun lopulla, 26.8. oli vuorossa Luumäen ryhmänäyttely, jossa tuomarina oli Jaana Hartus. Näyttelypaikalla Penni oli taas enemmän oma itsensä kuin muutamaa viikkoa aikaisemmin Nokian näyttelyssä. Kehässä Penni käyttäytyi hyvin ja jaksoi poseerata koko arvostelun ajan hienosti paikoillaan. Juoksutuskin sujui hyvin ja häntä alhaalla, vaikka alkuun meinasi mennä laukaksi turhan kovan vauhdin takia. Ihan hyvän arvostelun Pennonen sai Hartukselta:
Erinomaista tyyppiä oleva joskin vielä kovin kesken kehityksen. Yleisvaikutelman tulee vahvistua kokonaisuudessaan. Varsin hyvä vielä kevytpiirteinen pää. Erittäin hyvä ylälinja. Erittäin lupaavat etukulmaukset, samoin askelmitta. Karvapeite vaihtumassa.
Tuloksena JUN ERI 1! :) Hartus tuli vielä kilpailuluokan jälkeen perustelemaan, miksei antanut SA:ta. Penni on kuulemma erittäin lupaava nuori koira, mutta tarvitsee vielä "työkoiran jämäkkyyttä". Pennin etuosaa Hartus kehui kovasti, on kuulemma harvinaisen hyvä. Arvostelua hakiessa kehäsihteerikin vielä huikkasi, että todella kaunis koira. Onhan se ihan nätti ;)

Elo-syyskuun vaihteessa 31.8.-2.9. koitti pitkäänodotettu viikonloppu, kun suuntasimme Yläneelle Kuralan kartanotilalle viettämään ensimmäistä Secretmoor's - leiriä! Mukana menossa olivat Mantan ja Pennin lisäksi Edi, Nuuti, Riepu, Nova ja Pira sekä "ulkopuoliset" vahvistukset Nala- ja Primo-bortsut sekä Nemo-sheltti. Perjantai-iltana suuntasimme heti agilitykentälle ottamaan pienet treenit. Lauantai alkoi esineruudulla ja yllätys yllätys - agilityllä. Iltapäivällä oli ohjelmassa Sari Kärnän vetämät erittäin antoisat tokotreenit. Ilta meni leppoisasti saunoessa, grillatessa ja höpistessä niitä näitä yömyöhään. Tulipa siinä ideoitua joukkueasut ensivuoden agirotuunkin.. ;) Sunnuntaina oli vuorossa vielä toiset Sarin tokotreenit ja vähän agilityä ennen kotiinlähtöä. Yllättävän hyvin mahduttiin majoittumaan 7 ihmisen ja 10 koiran voimin pieneen mökkiin! Kaikki koiratkin käyttäytyivät varsin mallikkaasti, vaikka vähän ahdasta olikin. Oli ihan mahtavan mukava viikonloppu, KIITOS kaikille mukanaolleille! Muutama leirikuva:

Manta

Edi

Penni

Mielipuoli-Penni :D

Pira

Nuuti

Riepu

Nova

Toissaviikonloppuna 15.9. ajelimme Lopelle Aitopaimenelle ihmettelemään lampaita. Pennin sisaruksista mukana olivat Nuuti, Riepu, Rocky, Nova ja Pira. Ennakkoepäilyistä poiketen Penni kiinnostui heti enemmän lampaista kuin niiden papanoista! :D Ensimmäisellä kierroksella Penni oli liinassa ja lähinnä katsottiin, miten se reagoi lampaisiin. Toisella kierroksella se pääsi jo irti ja tehtiin pieniä kuljetusharjoituksia. Ihan hyvin sujui, ja olisi saattanut mennä jopa paremminkin jos en itse olisi vähän väliä kompuroinut lampaisiin ja ollut muutenkin aika hukassa :D Ihan vielä ei lamppu täysin syttynyt pikkupaimenen päässä, mutta selvästi se pääsi vähän jyvälle hommasta. Mantaa alkuun vähän jännitti lampaat, kun ne asettuivat joukolla tuijottamaan sitä. Pienellä tsemppauksella Manta kuitenkin reipastui ja loppujen lopuksi lampaat ei ahdistanu enää yhtään. Katsellaan, josko Mantakin pääsee lampaille uudemman kerran, Pennin kanssa mennään varmasti!